KERTTU JA RUUTI


Meidän perheessä asustaa kaksi pinserinarttua; vanhempi lady Kerttu, 6½ vuotta sekä ikuinen pentu Ruuti, 3½ vuotta. Kuten edellinen virke antaakin ymmärtää, ovat nämä kaksi persoonaa kuin yö ja päivä. Mutta silti perhearjessa niin upeasti yhteensopivat!

Kerttu, meidän ensimmäinen oma koiramme, oli pitkäaikaisen koirahaaveen tulos. En aio väittää, että Kerttu olisi ollut helppo koira - päin vastoin, olemme tehneet sen kanssa työtä lukemattomia tunteja ja toistoja. Jo luovuttaessaan pentua meille kasvattaja sanoi, että tässä on sitten vahvatahtoinen tyttö, olkaa varuillanne! Toki Kerttu on vahvatahtoinen, terävä ja dominoivakin, mutta suurimmat haasteet meillä on ollut sen herkkyyden kanssa. Äärimmäisen herkälle koiralle tavalliset arkiset asiat olivat hyvin jännittäviä ja ikävät tapahtumat jäivät muistiin pitkäksi aikaa.
Esimerkiksi pään läpi puettavan pannan riisuminen tai kevyen pentuhihan osuminen koiraan kesken lenkin olivat hyvin ahdistavia asioita Kertulle. Vaikeita asioita kuitenkin harjoiteltiin pienin askelin ja koiran itseluottamusta  vahvistettiin systemaattisesti. Harjoitukset tuottivat tulosta ja arkiset asiat alkoivat sujumaan. Ja mikä parasta, aivan omaa luokkaansa oleva suhde oli syntynyt minun ja koiran välille!

Kerttu on hyvin vahvasti kiintyvä, ns. yhden perheen koira ja tämän perheen jäseniä se rakastaa täydestä sydämestään. Vieraista se ei juurikaan välitä eikä sata varmasti lähtisi oudon ihmisen matkaan. Kerttu myöskin haluaa aina olla siellä, missä oman lauman ihmisetkin ja lenkeillä sitä onkin helppo pitää vapaana, koska se ei halua kadottaa laumaa silmistään. Kerttu on todellinen lady; märälle nurmelle astuminen on sula mahdottomuus ja vaikka sen ottaa sisälle omalta pihalta kevään pahimpaan kura-aikaan, ovat sen tassut aina puhtaat. Myöskään talvisilla metsälenkeillä se ei kertakaikkiaan voi ohittaa tallaamattoman hangen kautta, vaan kävelee vaikka koko lenkin polulla ihmisten takana, ellei sitä älyä päästää ohi.

Kertun kanssa on harrastettu agilityä, rally-tokoa sekä noseworkia. Näistä agility on ehdoton suosikki - siinä saa juosta kovaa, hyppiä ja lopussa saa vielä pallonkin! Rally-toko sen sijaan ei ainakaan tavoitteellisena harrastuksena ole se Kertun omin laji; riippuu kuun asennosta ja niin monesta muustakin henkimaailman asiasta, sattuuko sitä juuri sillä kertaa kiinnostamaan. Tai sitten en vain ole onnistunut rakentamaan Kertulle motivaatiota tätä lajia kohtaan. Harrastuskaverina Kerttu on joka tapauksessa hauska ja ketterä, tulostavoitteet olemme jättäneet muille. Kotona Kerttu on kunnon sohvakainaloinen, jonka hellyyden ja läheisyyden tarve ei lopu koskaan. Parasta on olla sohvalla omien ihmisten kainalossa ja mieluiten vielä viltin alla.

No sitten Ruuti. Tämä hupsu lapsonen muutti meille, kun lopultakin sain mieheni vakuutettua siitä, että kaksi pinseriä menee siinä missä yksikin. Tutustuin Kertun kanssa pinseripiireissä harrastaessa erään kasvattajan kasvatteihin ja nämä sisarukset olivat kaikki aivan ihanan luonteisia! Avoimia, itsevarmoja, sellaisia hyväntuulisia peruskoiria. Päätin, että jos meille joskus tulee toinen pinseri, haluan, että se on jonkun tämän sisarusparven koiran jälkeläinen.

Nimensä veroinen Ruuti muutti meille loppukesästä 2015 ja voin sanoa, että sain juuri sitä mitä tilasin kun aikoinaan halusin pennun tietystä suvusta. Ruuti on äärimmäisen helppo, hyväntuulinen hessuhoponen, joka vain mennä viilettää häntä heiluen sen kummemmin miettimättä. Sitä ei hetkauta jos remmin soljet vähän kolahtelee tassuihin tai agilitykentällä rimat kolisee - sata lasissa vaan, niin ei ehdi edes huomata! Ruutin kanssa on arkisten asioiden sijaan pitänyt harjoitella itsehillintää, se kun on sellainen nollasta sataan -koira ja mittari useimmiten siellä sadan puolella. Joko harjoitus tai ikä on tehnyt tehtävänsä eikä meillä mennä enää joka paikkaan karmit kaulassa.

Ruuti on hyvin itsenäinen koira, se ei tarvitse ketään viihtyäkseen tai tehdäkseen juttuja. Tämä näkyy myös siinä, että Ruuti viihtyy tuntikausia (kesäisin) yksinään tonkimassa meidän omalla, aidatulla pihalla, kun Kerttu taas käy pihalla vain kääntymässä ja ehkä pissalla ja sitten jo onkin ovella kolkuttelemassa, että haluaa takaisin ihmisten pariin. Ja toisin kuin Kertulla, Ruutin tassut ovat sisälle otettaessa AINA likaiset. Ruuti myöskin rakastaa omaa ääntään suunnattomasti. Jo kasvattaja kertoi Ruutin protestoineen nimenomaan ääntä käyttäen, mikäli asiat pentulaatikossa eivät menneet kuten hän halusi. Arkiseen äänirepertuaariin kuuluu perushaukun lisäksi ainakin ulvominen, kiljuminen, piippaaminen, huutaminen sekä leikkimölinä. Myös haukottelu on niin kovaäänistä, että asiaan tottumaton siihen varmasti heräisi!

Harrastuskaverina Ruuti on aivan huippu. Siltä löytyy uskomaton työmoottori ja kun se osaa jonkun tehtävän, siihen voi luottaa, että se tekee homman aina tarkasti, varmasti ja innokkaasti, olosuhteista riippumatta. Harrastaminen on sen kanssa hyvin palkitsevaa, koska sillä on aina motivaatio kohdallaan ja se tekee töitä sata lasissa häntä heiluen. Ruutilla olisikin mielestäni rahkeita tavoitteelliseenkin harrastamiseen, jos ohjaaja vain saisi aikaiseksi. Ruutin kanssa harrastetaan agilitya ja rally-tokoa. Myös koiranäyttelyissä olemme käyneet FI MVA, V-16 & JV-16 -titteleiden verran. Kotona Ruuti on rauhallinen, suorastaan huomaamaton. Se torkkuu pedillään tai sohvalla ja vahtii voileivänteko-ääniä. Kun voipaketti naksahtaa auki, kaivautuu se vällyjen alta vaikka täydestä unesta ja kipittää keittiöön hakemaan osuutensa. Välillä sille myös iskee valtava hellyyspuuska ja tällöin rakkautta saakin koko 17 kg edestä!