ILMI

Keski-ikäiselle pariskunnalle pinseri on mitä mainion rotuvalinta. Lasten kotoa poismuuttoa ei juuri huomaa kun puuhaa riittää lähes entiseen malliin. Tuon tuosta kuuluu lausahdus "isi antaa ruokaa, tule nyt äidin syliin". Meidänhän piti lomailla ja ottaa rennosti,tehdä mitä itse huvittaa. Niinhän me tehdäänkin, mutta koirat kuuluu yhteiseen pakettiin.Toisinaan itsellä on vaikeuksia jättää koira loman ajaksi kotiin, hoitajan täytyy olla pinserinmentävä. Ilmin kanssa on helppo olla kun tuntee sen metkut, kärsivällisyys on kuitenkin

Herätyskello on ollut turhake viime aikoina meidän perheeessä. Aikainen herätys lähes
joka ikinen aamu, olet Ilmiseni todella säntillinen.Tietenkään et voi muistaa, että juuri
tänään minulla on iltavuoro tai vapaapäivä. Onneksi sinulle useinmiten riittää että kuulet tuhinani ja ilmoitat itsestäsi minulle ravistamalla korviasi. Vaikka oletkin todella rakas, yöni haluan nukkua rauhassa, karvattomissa, puhtaissa lakanoissa.

Ilmi pitää siitä että elämässä on järjestys. Joka päivä hän tietää mihin aikaan odottaa työstä paluutani tähyillen ikkunasta ja kuulostellen tutun auton pörinää. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pinserini ei ole valmis viettämään enää yhtään koirakaverinsa kanssa kahdestaan. Ilmi tarvitsee toimintaa ja huomiota, näin elämä pysyy raiteillaan. Yhteinen
päivittäinen metsäretki on meille molemmille tärkeä, asummehan maalla. Ilmillä on
jonkinlaista viettiä metsän eläimiä kohtaan, onneksi ainakin toistaiseksi se on pysynyt
kohtuudessa. Kerran Ilmi on päässyt turhan lähelle peuraa mutta kun peura säntäsi karkuun ja
hävisi Ilmin näköetäisyydeltä, unohti koira koko jutun. Mammaa Ilmi ei onneksi unohda,
vaan pysyy hyvin selvillä missä kohtaa kuljen. Kiintymys on molemminpuolista.

Välillä täytyy muistaa lähteä yhdessä katsomaan vilkkaampaa elämänmenoa, ettei Ilmi
luule Lepsämää koko maailmaksi. Kaikenlaista on yhdessä vähän kokeiltu, rallytokoa,
agilityä, kerran pyörähdetty näyttelyssäkin. Lyhytjänteisyys taitaa olla yhteinen hyveemme. Pinseri yhdistyksen järjestämät koulutukset ovat tehneet hyvää niin koiralle kuin emännällekin. Pinseriä ei turhaan mainosteta mukavana harrastuskaverina.

Ilmin myötä on ollut pitänyt opetella lisää koiran kieltä yhteisen sävelen löytämiseksi.
Pinseri ei mielestäni kasva hyvätapaiseksi ilman pienoista asiaan paneutumista. Olen oppinut paljon uutta koiran elämästä kahden vuoden aikana mitä Ilmi on meillä ollut.
Ilmistä on moneksi ja koiran olemuksesta näkyy heti jos joku asia kaihertaa. Pakottamalla
ei saa mitään hyvää aikaiseksi, Ilmi tarvitsee herkkuja ja paljon kehuja ollakseen
kuuliainen. Marika-kasvattajalta olen saanut aina tarvittaessa tukea ja neuvoja, se on
minulle arvokasta. Nykyiset koiraisätkin ovat vastuuntuntoisia, vai liekö pinseri-isien erityisominaisuus, en tiedä. Se ei ollutkaan vain siitos ja kiitos! Ilmi on saanut kokea välittämistä
ja yhteydenpitoa myös Frank-isän puolelta.

Helppohoitoinen turkki on onni, siihen ei aikaa tuhraudu. Enhän viitsi panostaa omiinkaan
karvoihini. Takki on kylmällä säällä ihan välttämätön, sen käyttäminen ei Ilmistä ainakaan
vielä ole ollut mukavaa. Yrittää välttää pukemisen jos suinkin mahdollista. Kesää
odotellessa.

Erään työpäivän lomassa ruokatauolla huomasin mustan, vahvan karvan
eväs rasiassa. Vain koiraihminen voi ymmärtää miten onnelliseksi karvatikku teki minut
muistaessani ILMIN.